Yleistä
Portugalinvesikoira on hyvin vanha koirarotu. Jo Rooman vallan aikana tunnettiin silloin Canis Aquaticus vesikoira, josta käytettiin myös nimeä “spagnoulus”, espanjalainen (Portugali erottui itsenäiseksi alueeksi 1100 -luvulla). Eri teorioiden muaan portugalinvesikoiraa pidetään muiden vesikoirien kantarotuna, sillä on yhteiset sukujuuret villakoiran ja barbetin kanssa sekä sen uskotaan kulkeutuneen keskiajalla vilkkaan laivaliikenteen mukana Englannin kanaalin kummallekin rannalle muodostaen pohjan spanielityyppisille koirille.
Portugalinvesikoira oli työkoira, merenkulkijan ja kalastajan apulainen; se siirsi verkkoja, otti kiinni karkaavia kaloja uimalla ja sukeltamalla, kuljetti viestejä ja tavaraa veneestä toiseen sekä maalta veneisiin myös ruokaa ja juomavettä. Työskennellessään sitä auttoivat räpyläjalat sekä sukeltamisen mahdollistivat läppä nielussa. Rotumääritelmän kuvaama näyttelytrimmaus juontaa satojen vuosien taakse aikaan, jolloin portugalinvesikoira oli työkoira. Takaosan lyhyeksi ajaminen kevensi märän koiran uintia ja koiran nostamista veneeseen, kun taas etuosan pitkä karva suojeli sisäelimiä meriveden kylmyydeltä. Häntätupsu ilmoitti viirin tavoin kalastajalle, että täältä tulee portugeesi!
Uusi teknologia oli koitua rodun kohtaloksi: kalastuksen koneellistuessa ja siirtyessä suuriin yksiköihin ei vesikoiria enään tarvittu. Vuonna 1972 laskettin maailmassa olleen enää 50 rekisteröityä portugalin vesikoiraa.
Ensimmäiset portugeesit tuotiin Suomeen v. 1989. Rotu löysi heti vankan pohjan suomen kasvattajista, joista jotkut vieläkin työskentelevät rodun kasvatustyön parissa. Pentuja rekisteröidään n. 100 kpl vuosittain. Portugalinvesikoira on keskikokoinen ja voimakasrakenteinen. Nykypäivän portugalinvesikoira on monipuolinen harraste-, käyttö- ja seurakoira. Sen luonne määritellään tuliseksi, itsepäiseksi, rohkeaksi ja kestäväksi sekä oppivaiseksi ja älykkääksi. Rotumääritelmän luonnehdinnan lisäksi useimmat portugalinvesikoirat ovat avoimia, lempeitä, ihmisrakkaita ja iloisia. Se on kuin kotonaan agilityssä, jälki- ja tottelevaisuuskokeissa sekä useissa palvelutehtävissä: jopa sorsastuksessa. Se on näyttävä näyttelykoira ja onpa jopa sanottu, että portugalilaisten arvostelutuomareiden mielestä Euroopan parhaat portugeesit löytyvät Suomesta!