LAPIN PORTUGEESIUKKELIT
ESITTELYSSÄ IRWIN JA ANDY!

Täytyi tulla uudestaan tälle päivälle päivittämään uutisia, tuo agikisojen purkaus oli niiin… Ihan vaan purkaus. Nyt on päässyt ajatuksia tuulettamaan ja saanut ruokaa, niin kyllä se tästä. Ei pitäs ottaa asioita niin vakavasti
Käytiin poikien kanssa joen rannalla kuuman päivän päätteeksi, kun Irwin on jo pitemmän aikaa tahtonu päästä veteen. Irwin muistikin vanhan uintipaikkamme ja juoksi hössissään veteen. Andykin uskaltautui kahloa vähän perässä.
Taitaa joki vielä olla vaan hiukka kylymää (oli muutama jääpalanen ja kova virta), kun ihan suoraan ei Irwin uimaan mennyt vaikka ihan selvästi mieli teki.
Sitten yllättikin Andy ja hyppäsi ensimmäisenä veteen! Taisi kyllä olla vahinkohyppy, mutta sinne tosiaan molskahti ihan uppeloon. Hienosti tosin pääsi toki pinnalle ja automaattisesti lähti uimaan, kuin vanha tekijä, ja hetken luulin sen hypänneen uimaan ihan tarkoituksella (tai ehkä menikin, mutta jääkylmässä vedessä uppeloon meno säikäytti?), mutta sitten näytti hätä tulevan ja kova uinti rantaa kohti. Minä jo ehdin huokaissa, että ei tässä pahaa säikähdystä tullutkaan, mutta eiköhän Andy rantaan uidessaan jääny kiini johonkin oksaan, ja raukka kun ei osaa vielä kiertää kaikkea, niin yritti uida kovasti eikä päässyt eteenpäin. Irwinkin yritti työntää nokkansa siihen avuksi, mutta minä en onneksi ollut kaukana ja ei muuta kuin lenkkareineen veteen ja siirtää oksaa syrjään.
Olisi ne kastuneet joka tapauksessa, kuten kastu verkkaritkin lopulta.
No tän jälkeen vihdoin palkitsin Irwinin odottamisen ja otin sen hakeman puukalikan käteen ja tämä jo oli merkki Irwinille hypätä veteen uimaan. Sielä se sitten ui ja katteli, että enkö minä jo heittänytkään sitä. Toki heitin. Muutamia kertoja Irwin haki kepakon. Andy ei enää uimaan tohtinu, mutta kyllä se vähän sentään kahlaili. Ehkä sille ei jääny mitään kamalaa traumaa kuitenkaan.
Koirat litimärkinä (ja minäkin polvista alaspäin) sitten lompsittiin kotia syömään.